Purjeentekijän loki

Olympiapurjehdus on kovaa hommaa – mutta lopussa kiitos seisoo!

Posted by Timo Vennonen on Wed, Nov 14, 2012@ 08:33 AM

Meillä on varsin pitkä taival olympiapurjehduksen parissa. Ja koska tarvitsimme  parempia purjeita omia kisaprojektejamme varten, perustimme oman purjeneulomon. Vuoden 1975 jälkeen olemme oppineet paljon ja monet asiat ovat muuttuneet, mutta kovalla työllä – ja verellä, hiellä ja kyynelillä – syntyy yhä tulosta. 

Kilpapurjehdus on välinelaji, siitä ei pääse mihinkään. Toki purjehtijat ratkaisevat paremmuuden radalla, mutta jos vehkeet eivät kestä vertailua kisakumppaneiden vastaaviin, on onnistuminen mahdotonta. Olympiatasolla aivan erityisesti. Jos ei veneessä ole vauhtia, spiidiä, kyytiä tai millä nimellä sitä nyt kutsuukaan, on näköpiirissä pian vain peräpeilejä. Eikä siinä auta enää viimeisen päälle viilatut manööverit tai huippukunto, eikä välttämättä edes loistavat taktiset ja strategiset ratkaisut. Lisäksi olympialaisissä on venevauhti vieläkin suurempi menestystekijä  vaikkapa normimaailmanmestaruuksiin verrattuna, sillä veneitä on starttilinjalla niin vähän.

Star boat loof salminen

Kuinka Weymouthin olympiamenestys tehtiin?

Nyt kun Lontoon olympiakarkeloista on kulunut muutama kuukausi, on hyvä hetki katsoa taaksepäin ja pohtia purjeentekijän näkökulmasta miten saavutimme olympiakultaa Stareissa ja olympiapronssia Finn-jollissa.

Jotta asiat asettuisivat omiin mittasuhteisiinsa, on aluksi syytä muistuttaa, että WB-Sails on varsin pieni neulomo verrattuna muihin olympiapurjeiden tekijöihin, kuten Northiin, Doyleen tai Quantumiin. Mutta onneksi pienuus ei tarkoita pieniä ideoita tai suuruus suuria ideoita! Päinvastoin.

WB-Sailsin ydintiimiin kuului:

  • Mikko Brummer, tuotekehityksen johtaja
  • Otso Brummer, pääsuunnittelija
  • Martin Gahmberg, Star-purjeiden suunnittelija ja valmentaja
  • Joakim Wilenius, Finn-purjeiden suunnittelija ja valmentaja
  • Pelle Kindberg, tuotantopäällikkö

Koska ilman huippupurjehtijoilta saatavaa suoraa palautetta ei tuloksia synny, kuului kehitystiimiin lisäksi:

  • Fredrik Lööf ja Max Salminen, Star
  • Tapio Nirkko, Finn-jolla
  • Jonathan Lobert, Finn-jolla
  • Daniel Birgmark, Finn-jolla
  • Thomas Breton, Finn-jolla

Eli olympiaprojektissamme oli yhteensä 10 asialleen omistautunutta purjehtijaa!

Millainen panostus voittajapurjeiden kehitystyö sitten oli?

Satojen, ellei tuhansien työtuntien mittainen. Vesillä ja tietokoneen ääressä tehtiin pitkää päivää tutkien purjeiden muotoja, simuloiden aerodynamiikkaa ja tehden rasitusdataan perustuvia materiaalivalintoja. Luonnollisesti seurasimme tarkasti myös kilpakumppaneiden tekemisiä. 

Toinen tapa mitata kehityspanostusta on laskea projektin aikana tehdyt purjeet. Leikkasimme pelkästään Freddylle ja Maxille olympiadin aikana yhteensä 121 purjetta – 50 isoa ja 71 fokkaa. Pelkästään isopurjeesta oli 24 erilaista versiota! Osittain erot olivat pienissä yksityiskohdissa, mutta lisäksi teimme suurempia muutoksia purjeen muotoon ja paneleiden designiin. 15 olympiadin aikana käytetyistä isopurjeista olivat täsmälleen samanlaisia, mutta lopullinen kisaiso oli yksi viimeisistä variaatioista. Lisäksi teimme Maxin pyynnöstä fokkaan vielä 15 mm muutoksen vain 6 viikkoa ennen olympiaregattaa. Tämä purje vedettiinkin mastoon Weymouthissa ja lopputulos on kaikkien tiedossa.

Neljän vuoden kehitysrupeaman jälkeen kulunut urheilusanonta kuvaakin hyvin fiiliksiä: "tästä on hyvä jatkaa".

Tähtäätkö Rioon?

Mieti tarkoin haluatko olla vain yksi olympiakandidaatti suuren neulomon tiimissä vai VIP-purjehtija pienemmässä neulomossa. Kysy vaikka Freddyltä tai Maxilta neuvoa! Uskon tietäväni, mitä he vastaavat...

Tags: Finn, Star, Olympiapurjehdus