WB-Sails Ltd

WB-Sails 35v.

WB-ajan lyhyt historia

Kaikki alkoi 505-luokasta 1974, kun ranskalaisen Demé-fokan saumat raksittiin auki. Loppu on historiaa: WB MkI Deme-fokasta tuli myyntimenestys, jota valmistettiin kokonaiset 5 kpl.
505 L 4335 Loco XII ja Wilén &Wilén.

Elettiin kylmän sodan aikaa, ja Isonvillasaarentien ensimmäinen ompelimo oli ainoa, joka kykenisi jatkamaan uhkaavan atomisodan jälkeen: se sijaitsi pommisuojassa. Tuotannosta vastasivat Brummer & Biaudet ja WB oli syntynyt. Vuokra oli kohtuullinen 20 mk/kk.

Alkuaikojen hitti oli Optimistijolla, jonka purjeita leikattiin toista sataa vuodessa. Avoimen luokan Surf-purjeita leikattiin parhaana vuonna 220 kpl.

Isonvillasaarentiellä tuli ahdasta ja Meripellontielle Centrum Marinan taloon siirryttiin 1983. Solveig Thun-Wilenin suunnittelema logo alkoi saada jo nykyisen kaltaisia piirteitä. Texas Instrumentsin ohjelmoitava laskin antoi tilaa Apple II:lle v. -81. Maailman ensimmäinen purjeensuunnitteluohjelma henkilökohtaiselle tietokoneelle ohjelmoitiin itse BASIC-kilelellä.

Aarne Heikinheimon Kinkistä alkoi WB-purjeiden menestys avomeriveneissä. Kinkii purjehti Ateenassa 1983 Half Ton Cupin 5. tilalle.

Jollaluokkien varhaisia menestyjiä olivat Peter ja Johan Koskull. Veljekset voittivat EM-kisat kahteen otteeseen vv. -84 ja -87, ja Losissa tuli 6. tila Olympialaisissa. Menestys perustui pitkälti tehokkaaseen sparraukseen Thelenin veljeksiä vastaan - konsepti, joka on pitänyt suomalaisen 470-purjehduksen huipulla jo 15 vuotta.

WB-purjeiden kestävyyttä testattiin Cabos Hornoksen myrskyissä ensimmäisen kerran v. -86, kun Otso Brummer kiersi pallon Fazer Finlandin purjeentekijänä. Tämän jälkeen albatrossit ovat saaneet ihmetellä moneen kertaan pohjoisen poikien käsien työtä.

Hjallis Harkimon yksinpurjehdus maailman ympäri vv. 86-87 teki purjehduksen tunnetuksi kansan syvissä riveissä. Purjeentekijöistäkin tuli julkkiksia ja sponsorijuhlista arkipäivää. Belmont moninkertaisti markkinaosuutensa ja yleistyi varsinkin naisten savukkeena.

Rakel sijoittui hopealle v. 1986 kotikisoissa Helsingissä. 80-luku oli avomeripurjehduksen kulta-aikaa: Half Ton Cupeissa oli säännöllisesti 40-50 osaanottajaa vuosittain, joista parikymmentä oli aina uusia veneitä. WB-purjeet saavuttivat puolitonnareiden MM-kisoissa vuosien mittaansijat 1,2,4,5,7,9, ja 10.

Meripellontiekin kävi ahtaaksi v. -87, jolloin muutettiin Martintielle Espooseen vastavalmistuneeseen VESTEKin taloon. Maksipurjeiden aika oli alkamassa... WB-Sails hankki v.- 89 tietokoneohjatun laser-leikkurin. Purjeiden suunnittelu oli siirtynyt Apple II:sta Macintoshiin.

Martintien visiitti jäi kolmivuotiseksi: v. -90 muutettiin jälleen suurempaan tilaan Tiistinniityntielle. Siellä leikattiin America’s Cup-purjeet Neuvostoliiton haastajaan Red Stariin. Vene ei koskaan purjehtinut, mutta purjeet leikattiin uusiokäyttöön Ludde Ingvallin Nicoretteen pari vuotta myöhemmin.

80-luvun lopun hullut vuodet heijastuivat purjeentekoon. V. 89-90 Whitbread purjehdukseen osallistui peräti kolme maksivenettä, joista kahteen, Belmont Finlandiin ja Martelaan, WB-Sails leikkasi purjeet.

Martelan purjeet eivät koskaan palanneet kotiin: Martela OF:n köli irtosi kolme päivää Cap Hornin kiertämisen jälkeen Argentiinan rannikolla. Onni onnettomuudessa oli, että se tapahtui päiväsaikaan ja kauniilla ilmalla.

Rahamarkkinoiden vapautuminen teki tilaa myös kahdelle puhdasrotuiselle yksitonnarille: Veli Kosusen NiinaMari kilpailu sponsorinsa Elanin nimen alla, ja Kari Österlundin Sipilintu teki tunnetuksi Rantasipi-hotelliketjua.

Österlundin siirtyminen matkailualalle synnytti Hassen ja Half Ton Cup-mestaruuden Pietarsaaressa 1991.

Ranskan lipun alla purjehtinut Ville de Cherbourg voitti Euroopan ympäripurjehduksen ja Gotland Runtin v. -93 WB:n purjeilla, kipparinaan legendaarinen Eric Tabarly. Cherbourgin taival päättyi vuotta myähemmin Irlannin merellä kälin irtoamiseen, ja samoilla vesillä hukkui myös Eric -99 keväällä.

Ludde Ingvallin Nicorette oli kuin haamualus lipuessaan maaliin v. -95 Fastnet Racen voittajana WB:n purjeilla, yli 24 tuntia ennen kakkosta, amerikkalaista Sagamorea. Samana vuonna WB avasi Internet sivunsa , jotka osoittautuivat erinomaiseksi markkinointi kanavaksi koko maailmaan.

Reima Alander purjehti yksin yli Atlantin 6,5 metrisellä Tremcollaan syksyllä -97.
Vuodenvaihteessa WB-Sailsin ompelimo oli siirtynyt Espoosta Särkiniementielle.

Petri Leskinen ja Kristian Heinilä tekivät suomalaispurjehduksen historiaa voittamalla 470-luokan MM-purjehdukset Israelissa syksyllä -97.

Samana vuonna Ludden ja sveitsiläisen Pierre Fehlmannin Grand Mistral-projekti oli päässyt vauhtiin, ja iso Nicorette ja WB-purjeet niittivät mainetta niin Sandhamnissa kuin Solentinkin vesillä.

Hollannin Margriet Mathijsse voitti Eurooppajollien maailmanmestaruuden v. -99. Siitä alkoi WB-purjeiden todellinen läpimurto maailmalla, kaksikymmentä vuotta sen jölkeen, kun Vesa Nurmimaa oli saanut hopeaa luokan MM-kisoissa Helsingissä.

Sydneyssä 2000 Mathijsse purjehti hopealle ja Sari Multala viidenneksi.
Tompe Johanson ja Jyrki Järvi voittivat 49erin Olympiakultaa.

V. 2001 Sari Multala voitti ensimmäisen kerran Maailmanmestaruuden Eurooppajollissa. WB möi yli 300 Eurooppajollapurjetta vuodessa kaikkialle maailmaan.

2003 oli hiilikuidun lopullinen läpimurto purjemateriaalina. CubenFiber hiilikuitulaminaatti oli lujempaa ja kevyempää kuin mikään aiemmin käytetty purjemateriaali. Roscherien 46-jalkainen ”Luna” valmistui monen vuoden suunnittelun jälkeen.

MAXX tuli markkinoille v. 2004. WB oli tehnyt ensimmäiset prototyyppipurjeet edellisenä syksynä tästä Contender-kangasvalmistajan kanssa yhteistyössä kehitetystä MultiAXial laminaatista.

Samana vuonna kehitettiin järjestelmä, jolla mainoslogoja ja fotorealististia kuvia voitiin tulostaa suoraan spinaakkerikankaaseen. Aiemmin mainokset oli maalattu käsin tai ommeltu.

WB-Sails esitteli DynaSim ohjelmiston, jonka avulla mallinnetaan purjeen dynaamista käyttäytymistä tietokoneessa.

Europpajollien EM-kisat käytiin Helsingissä kesällä 2005. Mestariksi kruunattiin vasta 15v. juniori Teemu Rantanen.

Syksyllä 2006 muutettiin uusiin tiloihin Itälahdenkadulla, kun Särkiniementien rakennus purettiin luksusasuntojen tieltä.

Membraanipurjeet nousivat vaihtoehdoksi MAXXin rinnalle maailman suurimman purjemateriaalien toimittajan Dimensionin ostettua D4-laminaattorin Australialaiselta Frasieriltä.

V. 2007-2008 tehtiin WB:n historian laajamittaisin tutkimus- ja tuotekehityshanke. Virtausten mallinnus antoi runsain mitoin uutta tietoa ja osoitti vanhoja uskomuksia vääriksi.

Quingdaon Olympiapurjehduksissa elokuussa 2008 Ruotsin Fredrik Lööf sijoittui pronssille Star-luokassa ja Daniel Birgmark neljänneksi Finn-jollissa.