WB:n trimmivinkit

Telling Tales

Tell-teilit, inkkarit, indikaattorit, liehut - virtauslangoilla on monta nimeä. Ne ovat välttämätön apu veneen ohjaamisessa ja purjeiden trimmauksessa.

Virtauslangat tekevät purjeiden trimmaamisen ja veneen ohjaamisen helpommaksi. Lankoja ei pidä laittaa liikaa - purjehdus on laji jossa informaatiota tulvii kokoajan enemmän kuin ruorimies ja miehistö ehtivät suodattaa, joten on viisainta pitää kaikki niin yksinkertaisena kuin mahdollista. Tässä näytetään mitkä langat ovat välttämättömät, mutta samalla riittävät. Suosittelemme ettet laita enempää lankoja. Purjeen takaliesmassa käytetään tukevampia Nylon- kankaisia "liehuja", jollei kyseessä ole pieni jolla. Nämä ommellaan tavallisesti purjeeseen kiinni jo tekovaiheessa. Purjeen etuosassa käytetään villaisia ajolankoja, jotka kiinnitetään paikalleen purjeteipistä stanssatuilla pallukoilla.

Isopurjeen liehut

Isopurjeessa virtauslankoja tarvitaan vain takaliesmassa. Liehut leikataan yleensä tuuman levyisestä Nylon-nauhasta joka ommellaan kiinni lattataskujen päihin. Sopiva pituus on noin 15 - 30 cm. Ratakilpaveneissä kannattaa käyttää värikästä nauhaa (yleensä punainen), mutta valkoinen erottuu parhaiten yöllä tummaa taivasta vasten. Siksi avomeriveneissä purjeiden liehut ovat valkoiset.

Ajolangat

Lähelle etureunaa kiinnitettäviä ajolankoja käytetään nimensä mukaisesti ohjaamisen apuna luovilla. Jos ohjaat liian ylös, tuulenpuoleiset langat "lentävät", eli osoittavat ylös tai etuviistoon, tai hyppivät rauhattomina.

Jos ohjaat liian alas, suojan puolen langat irtoavat, eli virtaavat etuviistoon tai alas. Tämä on merkki vakavasta ajovirheestä, suojanpuolen lankojen tulisi aina virrata taaksepäin. Kun suojanpuolen langat irtoavat, genuan trimmaajan on yleensä hyvä auttaa löysäämällä jalusta, kunnes ruorimies on nostanut takaisin oikealle kurssille. Suojan puolen lankojen irtoaminen merkitsee, että koko purje on lähellä sakkaamista. Sakatessaan purje menettää suurimman osan eteen päin vievästä voimastaan ja enimmäkseen vain kallistaa venettä.

Tuulen puolen langat kielivät eri asioista tuulen voimakkuudesta riippuen. Kevyessä tuulessa kurssi on oikea silloin, kun sekä tuulen että suojan puolen langat virtaavat taaksepäin. Aivan huippuvauhti löytyy kun ajetaan siten, että suojan puolen langat ovat irtoamaisillaan (mutta eivät koskaan irtoa). Keskituulessa vauhti on paras, kun tuulenpuolen lanka nousee tasaisin välein pystyyn: hainhammas1, hainhammas 2, hainhammas 3 - Nyt - hainhammas 1... Kun tuuli edelleen voimistuu, ajolangat menettävät asteittain merkityksensä oikean luovikurssin indikaattoreina. Ohjaa venettä kallistuskulman mukaan aaltoja väistellen ja anna lankojen lentää vapaasti.

Ajolangoista on eniten hyötyä luovilla. Lankojen mukaan ajamalla päästään yleensä parhaaseen tulokseen kevyessä ja keskituulessa: nopeus suoraan tuuleen, ns. VMG on huipussaan. Paras VMG ei merkitse välttämättä suurinta nopeutta veneen lokissa, vaan kertoo ihanteellisesti tasapainosta veneen vauhdin ja nousukulman välillä - korkealle ja kovaa.

Takaliesman langat

Sekä isopurjeen että keulapurjeen takaliesmaan kannattaa laittaa 2-3 liehua, joita käytetään apuna purjeen jalustamisessa. Takaliesman liehuista, samoin kuin ajolangoista, on eniten hyötyä kevyessä tuulessa. Isopurjeen ylimmän latan päähän kiinnitetty indikaattori on verraton apu oikean twistin määrittämiseksi. Kun liehu häviää kokonaan purjeen taakse, jalus on liian kireällä ja kiertoa purjeessa liian vähän. Kevyessä tuulessa ylimmän liehun tulee näkyä n. 50% ajasta. Tuulen voimistuessa purjetta latistetaan ja kaikki langat virtaavat yleensä taaksepäin.

Kaksi alempaa lankaa kertovat purjeen muodosta. Mikäli ylin lanka virtaa taaksepäin, mutta toinen lanka on "kuollut", purje on keskeltä liian pullea ja/tai ylhäältä litteä. Maston taivuttaminen keskiosastaan yleensä auttaa. Alempien takaliesman lankojen toimettomuus voi myös kertoa siitä, että keulapurje on jalustettu liian löysälle eikä ohjaa virtausta kiinni isopurjeen suojan puolella. Solan sulkeminen jaluspistettä eteenpäin siirtämällä tai vaihtaminen fokasta genuaan auttaa.

Isopurjeen jalus on veneen trimminaruista tärkein, ja ylimmän latan liehu kertoo eniten jaluksen kireydestä. Oikea jaluksen kireys on jossain määrin venekohtainen asia: käytä takaliikin liehua kun haet veneellesi sopivaa trimmiä eri tuulissa. .

Genuan liehut

Keulapurjeen takaliesman langat käyttäytyvät hieman eri tavalla kuin ison. Älä koskaan jalusta genuaa tai fokkaa niin kireälle, että kaikki takaliesman liehut kuolevat! Hiukan ennen putoamistaan liehut muuttuvat hidasliikkeisiksi ja laiskoiksi: tällöin genua on skuutattu maksimikireydelle. Ylimmäinen liehu on taas tärkein ja reagoi tavallisesti ensimmäisenä. Joskus saalingit estävät genuan jalustamista tiukkaan sisään. Tällöin ylimmäinen lanka saattaa virrata taaksepäin, kun keskimmäinen jo häipyy purjeen taakse - löysää jalusta aavistus. Genuan vanhetessa takaliesma alkaa "kupittaa" ja liehut toimivat huonommin kuin uudessa purjeessa.

Genua tai fokka

Kiinnitä genuan takaliesmaan liehut n. neljännes- ja puoliväliin purjeen huipusta alaspäin. Kiinnitä kaksi paria ajolankoja genuan etuosaan, 20-50 cm etuliesmasta taaksepäin ja 1-2 m kannesta ylöspäin*). Pienessä veneessä langat tulevat edemmäs ja alemmas, suuressa päinvastoin. Styyrpuurin langat tulevat aina ylemmäs kuin paapuurin. Auringon paistaessa purjeen läpi on joskus vaikea erottaa langat toisistaan. Tällöin tiedät että ylemmät langat ovat styyrpuurin puolella. Jos unohdat kummat langat ovat ylempänä, katso isopurjeen numeroita - ne noudattavat samaa sääntöä.

Ajolankoja on hyvä olla kaksi paria. Toiset tulevat vähän ylemmäs ja edemmäs. Taaemmat langat antavat enemmän anteeksi. Aja niiden mukaan aallokossa ja kun tuulee kovempaa. Edemmät langat reagoivat herkemmin ja niitä voit käyttää kevyessä tuulessa kun ei ole aallokkoa.

Langat tarttuvat helposti - vältä niiden kiinnittämistä liian lähelle saumoja. Mikäli alemmat langat ovat takertuneet kiinni, tai kun joku miehistön jäsen peittää ne, voit ajaa ylemmillä. Ajolankoja ei kannata laittaa korkeammalle kuin mihin kannelta ylettyy kurottamaan, jotta ne saa kädellä pyyhkäistyä irti. Kiinni tarttuneen langan saa usein irtoamaan napauttamalla räväkästi genuan jaluskulmaan tai kaidevaijeriin - näin vältetään turha matka keulakannelle.

Genuan yläosan lankapari tulee lähemmäs etuliesmaa. Sitä käytetään etupäässä purjeen kierron määrittelemiseksi sivutuulessa ja strekillä..

*) Ajolankojen sopiva etäisyys etuliesmasta riippuu veneen koosta: kiinnitä ajolangat 7,5-15% etuliesmasta taaksepäin, laskettuna purjeen leveydestä ko. korkeudella.

Sivutuulessa ...

... virtauslankoja käytetään purjeiden trimmaamiseen. Ruorimies ajaa kurssia kompassin tai kiintopisteen mukaan, miehistö tehtävä on trimmata purjeita niin, että langat virtaavat taaksepäin. Sivutuulessa keulapurjeen yläosan langoista on apua. Varsinkin korkean ja kapean purjeen kierron määritteleminen on vaikeaa ilman lankojen apua. Mikäli tuulen puolen langat lentävät ylhäällä, siirrä skuuttipistettä eteenpäin. Muista, että lankoihin voi luottaa vain kevyissä- ja keskituulissa. Kovassa tuulessa veneen kallistus on määräävä tekijä ja fokan yläpäästä joudutaan päästämään liika tehoa kiertoa lisäämällä.

Genuan jalustus sivutuulessa on aina kompromissi ala- ja yläosan välillä. Jaluspisteen siirtäminen aivan veneen ulkoreunaan auttaa. Jaluspistettä viedään eteenpäin niin, että ylälanka virtaa purjeen tuulen puolella vaakasuuntaan.

Yleensä sekä ylä - että alaosan lankoja on vaikea saada toimimaan hyvin samanaikaisesti. Ylälangat kielivät myös keulaharuksen notkosta. Mikäli tuulen puolen lanka elää koko ajan, huippu voi olla liian pullea - kokeile kireämpää keulaharusta. Älä käytä etuliesman lankoja genuan jaluspisteen etsimiseen luovilla - niiden antama informaatio voi olla tässä tarkoituksessa enemmän harhaan johtavaa kuin hyödyksi.

Virtauslangat tekevät purjeen trimmaamisen ja veneen ohjaamisen helpommaksi. Lankoja ei pidä kuitenkaan tuijottaa sokeasti. Mikäli keulapurje on leikattu liian litteäksi, paras vauhti saavutetaan ajamalla suojanpuolen langat osittain irti. Tällöin on pyrittävä saamaan genua pulleammaksi keulaharusta löysäämällä. Vastaavasti, jos genua on liian pullea, kuten kaikki purjeet jossain vaiheessa tuulen voimistuessa, ajetaan tuulen puoleiset langat liehuen. Kovassa tuulessa venettä ei pidä enää ohjata ajolankojen mukaan, vaan aallokkoa myötäillen ja siten, että kallistus pysyy kurissa.

Ajolangat helpottavat trimmausta ja ohjaamista. Älä kuitenkaan tuijota niitä liikaa: jos keulapurje on leikattu liian litteäksi, paras vauhti saavutetaan siten, että annetaan suojan puolen lankojen elää tai jopa sakata. Toisaalta, jos fokka on liian pullea (kuten on laita ennemmin tai myöhemmin aina kun tuuli alkaa voimistua), ohjaa venettä siten, että tuulen puolen langat hyppivät ylöspäin. Anna lankojen elää omaa elämäänsä kovassa tuulessa ja keskity ohjaamaan venettä vakiokallistuksella, aallokon ja tuulenpuuskat huomioon ottaen.

Virtauksen irtoaminen ja rajakerrokset

Tuulen pyyhkäistessä purjeen yli ilman liike lähellä purjeen pintaa hidastuu kitkan vaikutuksesta. Tämä ns. rajakerros on useita senttimetrejä paksu purjeen keskellä tuulen puolella ja takaliesmassa suojan puolella. Kun virtaus hidastuu liikaa, rajakerros irtoaa purjeen pinnasta.

Virtauslangat kertovat, mitä rajakerroksessa tapahtuu eri purjehdustilanteissa ja eri osissa purjetta. Rajakerroksen irtoaminen merkitsee aina huomattavaa tehon laskua ja sen vuoksi sitä on pyrittävä välttämään. Tämän vuoksi virtauslangat ovat niin hyödylliset ja yritämme trimmata purjeen siten, että ne virtaavat vaakasuuntaan ja taaksepäin.

Irtoamiskuplat

Purjeiden toimintaa verrataan usein lentokoneen siipiin. Purjeisiin liittyy kuitenkin aerodynaaminen ominaisuus, mikä tekee vertauksen ontuvaksi. Etuliesmassa virtaus irtoaa aina jommalla kummalla puolella purjetta, muodostaen irtoamiskuplan. Lentokoneen siiven - tai purjeveneen kölin - pyöreä, paksu etureuna estää rajakerroksen irtoamisen etureunalla, parantaen profiilin hyötysuhdetta.

Tuulen puolen kupla

Kun tuuli kohtaa purjeen etureunan liian jyrkässä kulmassa, virtaus irtoaa suojanpuolella ja purjeen etureunaan muodostuu irtoamiskupla. Kupla on kuin akanvirta, jossa ilma kiertää paikallaan. Mitä jyrkempään kulmaan purje jalustetaan, sitä pidemmäksi kupla venyy. Virtaus kiinnittyy uudelleen purjeen pintaan irtoamiskuplan takana.

Riippuen kuplan suuruudesta ja ajolankojen sijainnista, lankamme joko virtaa kauniisti taaksepäin, hyppelehtii levottomasti edestakaisin tai virtaa jopa väärään suuntaan, tuulta vasten. Purjehdittaessa liian korkealle tuuleen kupla muodostuu tuulen puolelle. Tällainen kupla haittaa huomattavasti vähemmän kuin suojan puolelle muodostuva: kovassa tuulessa purjeen tuulen puolella on aina enemmän tai vähemmän laaja kupla

Tasainen virtaus  

Purjeen etuliesmaan muodostuu aina kupla jommalle kummalle puolelle, minkä vuoksi virtauslankoja ei kannata kiinnittää liian eteen. Kun purje on jalustettu oikein ja ajetaan optimikurssia, molemmat langat virtaavat taaksepäin (3). Etuliesman irtoamiskupla on tällöin häviävän pieni ja vaihtelee puolelta toiselle.

Etuliesman kuplasta riippumatta virtaus saattaa irrota suojan puolella ennen takaliesmaa. Tällöin akanvirta imee mukaansa purjeen takaliesmaan kiinnitetyn liehun. 

Suojan puolen kupla

Jos ajat liian alas tai purje on liian tiukkaan jalustettu, irtoamiskupla muodostuu suojan puolelle. Se on erityisen haitallista suorituskyvyn kannalta ja sitä tulee välttää.

Virtaus voi irrota ennen takaliesmaa myös riippumatta etureunan kuplasta. Näin syntyvä pyörre imee takaliesman liehun purjeen taakse piiloon. Kun etureunassa on kupla suojan puolella, virtaus irtoaa melkein aina myös lähellä takaliesmaa.

Kuplien paksuutta on kuvissa selvyyden vuoksi liioiteltu. 

Eteenpäin vievä (ajo-) voima suhteellisen tuulen kulman funktiona 40-jalkaiselle veneelle kevyessä tuulessa (AWS= 6 m/s).

Ajovoima kasvaa jyrkästi 21° kulmaan saakka. Tällä alueella purjeiden tuulen puolella on irtoamiskupla, joka häviää vähitellen. Genuan tuulen puolen lanka hyppelehtii rauhattomasti tai virtaa yläviistoon, isopurjeen etuliesma saattaa “pakata”.

22° vaiheilla kurssi on tälle purjetrimmille optimaalinen: molemmat langat virtaavat kauniisti taaksepäin. Tällöin ajovoiman suhde kallistavaan voimaan on maksimissaan.

Kun kurssia lasketaan lisää pois tuulesta, ajovoima kasvaa edelleen, mutta loivemmin. Virtaus alkaa irrota enenevässä määrin purjeiden suojan puolella, mikä ilmenee virtauslankojen roikkumisena.

Tässä tietokonesimulaatiossa purjeiden jalustusta ei ole muutettu, ainoastaan veneen kurssia. Tositilanteessa purjeita säädettäisiin kurssin mukaan.

Alla: Kun genuan suojanpuolen ajolangat ovat irti tai virtaavat alas ja eteen päin, ajat liian alas. Nosta kurssia tai löysää genuaa. Kevyessä tuulessa voit ajaa niin, että suojan puolen langat ovat irtoamaisillaan.

Yllä: Kun tuulen puolen ajolangat virtaavat jatkuvasti yläviistoon, mutta vene ei kallistu liikaa, piinaat liian korkealle. Optimi kurssilla tuulen puolen langat hypähtävät pystyyn 3-4 sekunnin välein keskituulessa. 

Kovemmassa tuulessa (yli 8 m/s), unohda ajolangat ja ohjaa kallistuskulman mukaan.. 

 

Tuulen puolen kuplat

Tasainen virtaus

Suojan puolen kupla